Huuppaan koska…
haluan päihittää painovoiman,
olla se utopioideni sankaritar, nauraa ja riemuita vanteen pyörähtäessä lantion ympäri, jalan ympäri. Ympäriämpäri käden, kaulan, pohkeen ja pyllyn kieppuessa rajattomasti vanteen tahdissa. Vanne muistuttaa ihmisruumiin rajattomuudesta, jonka unohdin istuessani luennoilla, busseissa, kuunnellessa ja katsellessa.
Mistä puhuvat psykiatrit diagnooseineen? Traumoista ja kaltoinkohteluista, joista laulan mantraa vapautuakseni niistä ja näistä, menneistä. Tanssiessa osallistun elämän virtaan, vanne on mun erikoinen laiva joka on kestänyt myrskyt ja melankolian. Sen johdattamana oon muistanut käytännön tasolla mitä on kärsivällisyys, kehitys, riemu ja onni muiden ja myös itseni puolesta. Pinta-alaa on huupissani vain puoli neliömetriä, mutta silti sinne mahtuu kaikkeus ja enemmänkin.

Irmeli

Kuva: Tokyo Sunshine, Kristin Damstetter, http://www.hooping.org/2013/04/tokyo-sunshine/